Aivan tavallinen kaksiovinen HT-Plymouth Mopar-muotoilun eriskummallisimmilta ajoilta, tarkemmin sanottuna vuodelta 1961. Vai mitä?
Vilkaisu peräpäähän (tai keulaan, josta merkin voi lukea) kuitenkin paljastaa että kyseessä ei olekaan Plymouth, vaan Dodge. Onko kyseessä siis jokin Kanadan vientimalli?
Tämä Dodge Super D-500 ei kuitenkaan matkannut Kanadaan. Vuonna 1961 Yhdysvaltojen pohjoisrajan yli nimittäin vietiin vain lyhytakselivälisiä Dodgeja (joissa muuten oli Plymouthin sisustus), ja tässä autossa on ns. täyspitkä akseliväli. Sataprosenttista varmuutta asiasta ei ole, mutta kaiken todennäköisyyden mukaan kuvien auto oli lähdössä aivan päinvastaiseen ilmansuuntaan eli Meksikoon. Kummajaisen entisöineen Paul Vulcanin mukaan näitä Meksikon vientimalleja tehtiin vain kolme kappaletta, ilmeisesti ns. jämäosista.
Jämäosia tai ei, ainakin tämän Meksikon Dodgen lisävarustelista on huikean pitkä. Siitä löytyy mm. Kelsey Hayes -pinnavanteet, levysoitin, takaluukun "vararengas", radio, takalasinlämmitin, itsestään himmenevä taustapeili, ilmastointilaite ja paljon muuta - myös varuste joka tunnettiin nimellä "automatic lipstick dispenser". Konepellin alla lymyilee 413 kuutiotuuman Sonoramic-moottori, joka aikansa laskutavan mukaan kehittää 400 hevosvoimaa.
Ainoa mallimerkintä joka autosta löytyy on Polarasta napatun peräpeilin D-500 -teksti (Polara-tekstit siis puuttuvat). Sen saivat myös ne kotimarkkinoiden Dodget, joissa oli valikoiman suurin moottori. Super-lisäys tarkoitti sitä että moottori oli varustettu kahdella nelikurkkuisella kaasuttimella, kuten tässäkin yksilössä.
Kyseessä on todellinen harvinaisuus, joka herättää paljon kysymyksiä. Pääsikö auto koskaan Meksikoon saakka? Entä mitä tapahtui sen kahdelle "sisarelle"? Oliko niissäkin Super D-500 -moottori? Ja miksi autot ylipäätään rakennettiin? Kolme yksilöä käsittävän vientimallisarjan tekeminen tuntuu vähintään erikoiselta...
 |
| Kuvat: Paul Vulcan |
