Kirjoitin vuonna 2016 Argentiinan Turismo Carretera -sarjaa kiertäneille monstereille omistetun blogimerkinnän: KLIK
Lupasin silloin palata myöhemmin asiaan ja käsitellä tarkemmin Pronello Huayraa, Fordin moottorilla varustettua Heriberto Pronellon luomusta joka aikoinaan dominoi Argentiinan ratoja. Myöskään Huayran sisarmalli Halconia ei sovi unohtaa: Samantapaisesta ulkomuodostaan huolimatta Halcon erosi Huayrasta merkittävästi. Se oli pidempi, siinä oli erilainen runko ja se saavutti vielä Huayraakin suuremman huippunopeuden (tehden mm. nopeusennätyksen Ciudad de Rafaelan moottoriradalla: Carlos "Picho" Pasqualinin käskyttämänä Halconilla lyötiin tiskiin lukema 347 km/h).
Aikaa on vierähtänyt, ja on pakko myöntää että olen laiminlyönyt autoista bloggaamista muiden kirjoitusprojektien vuoksi, mutta nytpä viimein palataan noin 50 vuoden takaiseen Argentiinaan. Koska kilpa-Pronelloista on saatavilla suhteellisen hyvin tietoa, päätin esitellä vain kaikkein harvinaisimman version, joka valmistui vuonna 1972. Kilpa-autoon pohjautuneen katumallin tilasi Pronellolta anonyymiksi jäänyt herrasmies.
Kyseisen herran autosta sen sijaan on käytetty montaa nimeä: Pronello Huayra Stradale, Huayra Stradale, Huayra Spyder, Huayra Spider V8 ja niin edelleen. Nimiä on enemmän kuin autosta säilyneitä valokuvia - ainakaan minä en onnistunut löytämään enempää kuin nämä kolme, jotka ovat liitteenä tässä blogimerkinnässä. Pronello-Ford Huayra Stradaleksi sitä ei kuitenkaan koskaan nimitetty, ja siihen on selvä syy. Toisin kuin Ford Motor Argentinan tuella kehitetyissä kilpa-autoissa, katuversiossa oli Weber-kaasuttimella varustettu 5,7 litran Chevrolet-moottori.
Myös se on tiedossa, että Stradalessa oli ZF:n vaihdelaatikko, levyjarrut kaikissa pyörissä, tasauspyörästön lukko sekä Jaegerin valmistamat mittarit. Auto oli (vähemmän yllättäen) todella matala: Korkeutta oli senttiä vaille metri. Pronello piti autoa niin onnistuneena, että hän harkitsi jopa pienimuotoista sarjatuotantoa.
Siihen tiedot sitten loppuvatkin. Edes suorituskyvystä, sen paremmin todistetusta kuin oletetustakaan, ei ilmeisesti ole olemassa mitään informaatiota. Eikä siitäkään, miten autolle lopulta kävi. Henkilökohtaisesti toivon kovasti, ettei sitä olisi ainakaan kolaroitu korjauskelvottomaksi tai romutettu, vaan se löytyisi vielä jostakin ja entisöitäisiin alkuperäiseen raa´an röyhkeään loistoonsa - kuten kolmelle sen kilparatoja kiertäneelle sisarelle jo on tehty.
Heriberto Pronellolla oli suunnitelma myös coupe-mallisesta katuautosta (alin kuva), joka olisi muistuttanut melko tavalla Huayraa ja Halconia, mutta jossa olisi kuitenkin ollut myös takaistuin. Hän värväsi Buenos Airesin yliopiston insinööriopiskelijoita avuksi projektiin, mutta se ei ikävä kyllä milloinkaan edistynyt luonnoksia ja malleja pidemmälle.
Kuvat: sportprototipoargentino.com, jalopnik.com
