Muistan nähneeni alle kouluikäisenä pikkukössinä V8-Magazinessa kuvan autosta jonka merkki oli Fageol. Ilmeisesti minulla oli jo tuolloin silmää erikoisehkolle muotoilulle, sillä perin kummallisen näköinen ajopeli jäi mieleen vaikka merkki olikin tyystin outo...
Fageol oli pienelle autoentusiastille outo brändi, mutta sillä oli takanaan historia bussien, kuorma-autojen sekä traktorien valmistajana. Rollie, William, Frank ja Claude Fageol perustivat omaa nimeään kantaneen yrityksen vuonna 1916 Oaklandissa, Kaliforniassa ja sen tuotteet saavuttivat pian hyvän maineen. Fageol valmisti myös kaksi luksusluokan henkilöautoa, mutta tuo projekti sai äkkilopun kun moottoritoimittaja Hall-Scottin oli ryhdyttävä tekemään moottoreita 1. maailmansodan lentokoneisiin.
Veljessarja jätti Fageol Motorsin vuonna 1927, ja Frank ja William perustivat busseja valmistaneen Twin Coach Companyn. Fageol Motors toimi uuden johdon alaisuudessa vielä viiden vuoden ajan, mutta lopulta sille kävi samoin kuin monille muillekin autovalmistajille: Laman aiheuttamat vauriot osoittautuivat kuolettaviksi ja firma joutui selvitystilaan. T.A. Peterman osti tehtaan sekä muun jäämistön vuonna 1938 ja ryhtyi valmistamaan kuorma-autoja. Ensimmäinen Peterbilt rullasi ulos entisestä Fageol-tehtaasta jo seuraavana vuonna...
Vuonna 1948 Twin Coachin johdossa oli Frankin ja Williamin lisäksi myös kolmas Fageol-veljes: Louis Fageol, yrityksen presidentti. Louis oli automies henkeen ja vereen, sekä lisäksi todellinen vauhtihullu joka ajoi kilpaa sekä autoilla että moottoriveneillä. Hän oli myös taitava insinööri ja mekaanikko. Mainittuna vuonna hän osti Joel Thornelta auton jonka tämä oli rakentanut yhdessä Art Sparksin kanssa kymmenen vuotta aiemmin. Virtaviivainen menopeli (kuva 1) oli suunniteltu murskaamaan nopeusennätyksiä Bonnevillessä, mutta suunnitelma ei milloinkaan toteutunut ja rahan tarpeessa ollut Thorne päätyi myymään hylätyn projektin L. Fageolille.
Louis ei aikaillut, vaan ryhtyi heti muokkaamaan autoa mieleisekseen. Jo seuraavana vuonna muodonmuutoksen kokenut ja nimen Fageol Supersonic saanut vauhtihirviö oli näytillä Indianapolisissa (kuva 2). Alunperin siinä oli ollut kaksi Miller-moottoria, mutta vuoteen 1953 mennessä Fageol oli vaihtanut tilalle oman luomuksensa: 404-kuutioisen täysalumiinipannun, joka poltti propaania ja kehitti 275 hevosvoimaa. Tuolla tehomäärällä auton huippunopeuden piti olla noin 240 kilometriä tunnissa. Torsalastic-nimellä kutsuttu innovatiivinen jousitus piti huolen siitä että Supersonic myös pysyi tiessä kiinni suuremmissakin nopeuksissa.
Fageol ajoi autollaan paljon, ja sen ulkonäkö muuttui moneen kertaan (kuvassa 3 Supersonic on 50-luvun puolivälin kuosissa). Joskus vuoden 1953 jälkeen ultramoderni moottori vaihtui kuusisylinteriseen Twin Coach -bussin voimanlähteeseen ja samalla myös alkuperäinen alusta sai lähtöpassit. Alunperin autossa ei myöskään ollut ovia (ovettomuus vaikuttaakin olevan kerta toisensa jälkeen toistuva teema Outo Auto -blogissa), vaan hydrauliikalla toiminut katto liukui sivuun nappia painamalla kuin hävittäjäkoneessa ja astinlaudat työntyivät esiin kyljistä. Nykyisin Supersonicissa on kuitenkin tavanomaiset (lue: tylsät) ovet.
Ainakin vielä muutama vuosi sitten Supersonicin omisti Robert DeMars, joka lainasi auton kalifornialaiselle Automobile Driving Museumille. Siitä kenen omistuksessa Supersonic oli ennen DeMarsia ja missä automuseossa se oli kuvattu V8-Magazineen, allekirjoittaneella ei ole aavistustakaan. Mikäli joku osaa valottaa Supersonicin vaiheita, kaikki tieto otetaan ilolla vastaan ja täydennetään tarinaa!
Kuvat: kustomrama.com, beforeitsnews.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti