About very rare, super obscure and downright weird automobiles in Finnish and English.

lauantai 31. lokakuuta 2015

Maverick Sportster - "A Land-Bound Pegasus"

Lasikuitu oli ns. päivän sana USA:n autopiireissä 1950-luvun alkupuolella. Chevrolet esitteli Corvettensa ja Kaiser Darrininsa, ja lisäksi lukemattomat tee-se-itse -henkiset harrastajat ja aloittelevat yrittäjät työskentelivät lasikuitukoristen autojen parissa.
 
Eräs heistä oli kalifornialainen H. Sterling "Smoke" Gladwin Jr., eläkkeelle jäänyt insinööri jonka CV oli vähintään vaikuttava. Sen lisäksi että Gladwin oli työskennellyt Boeingilla, NASA:lla sekä Lockheedilla, hän oli harrastanut nopeita autoja nuoruudestaan lähtien. Packardit ja Cadillacit olivat Gladwinin erityisiä suosikkeja, joten kun hän ryhtyi rakentamaan unelma-autoaan ei ollut mikään ihme että sen moottori oli peräisin Cadillacista ja runko LaSallesta, ison C:n edesmenneestä sisarmerkistä.
 
Rungon lisäksi myös puskurit ja takavalot olivat LaSallesta. Samoin maski, jonka Gladwin valmisti kahdesta LaSallen grillistä. Ajovalot olivat vuoden 1950 Lincolnista ja rekisterikilven kehys vuoden 1949 Chevroletista. Bensatankki puolestaan saatiin Studebakerista vuosimallia 1951.
 
Gladwinilla ei ollut aikomustakaan aloittaa auton sarjatuotantoa, mutta kun Maverick Sportster -nimen saanut kulkuväline alkoi herättää positiivista huomiota, hän tuli toisiin ajatuksiin ja perusti yrityksen nimeltä Maverick Motors.
 
Tuotantomalliin Gladwin käytti muunneltua, vuoden 1953 Cadillacin runkoa 126 tuuman akselivälillä sekä 331-kuutioista Cadillacin moottoria jonka teho oli 210 hevosvoimaa. Vaihteistona toimi lattiashifterillä varustettu Dual Range Hydra-Matic. Auto painoi noin 1400 kiloa ja sen suorituskyky oli oman aikansa mittapuulla huippuluokkaa.
 
Rakentaessaan ensimmäistä Sportsteria Gladwin ei ollut juuri piitannut käytännöllisyydestä: Autossa ei ollut ovia, takaluukkua eikä edes konepeltiä. Moottoriin pääsi käsiksi irrotettavien paneelien kautta, tai nostamalla koko korin etuosa ylös funny car -tyyliin. Seuraavat yksilöt kuitenkin saivat konepellin sekä vähintään yhden (!) oven.
 
Sportsteria tarjottiin ostavalle yleisölle joko rakennussarjana tai täysin valmiina autona. Myös pelkän korin hankkiminen oli mahdollista. Maverick Motors mainosti ylpeyttään "Kalifornian omana" ylellisenä urheiluautona, mutta tosiasiassa Sportster ei ollut varsinainen urheiluauto mahtavan kokonsa takia. Lähes viisi metriä pitkänä se olikin lasikuitukorisista autoista kaikkein suurin (seikka jota käytettiin niinikään hyväksi mainonnassa). Hulppean kokoisen korin valmisti oaklandilainen Industrial Plastics Service.
 
Motor Trend -lehti teki Sportsterista jutun, mutta sen myötä saavutettu julkisuus ei ollut järin imartelevaa. Toimittaja Pete Molsonilla ei nimittäin ollut liiemmin mairittelevaa sanottavaa etenkään auton muotoilusta.
 
Täysin varmaa tietoa ei ole, mutta ilmeisesti Maverick Motors valmisti seitsemän Sportsteria ennen toiminnan loppumista vuonna 1968. Lisäksi valmistettiin tuntematon määrä koreja. Värikuvissa esiintyvä yksilö on Gladwinin itselleen rakentama alkuperäinen auto. Se on restauroitu täydellisesti, ja on ilmeisesti ainoa ajokuntoinen Maverick Sportster... ainakin toistaiseksi!




Kuvat: kustomrama.com, onlytruecars.com, fineartamerica.com, forgottenfiberglass.com

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti